keskiviikko 2. elokuuta 2017

Virkattu kesäsetti (laukku+hattu)

Hyvää elokuuta kaikille! Harmittaa tämä hidas postaustahti, vaikka toki tuo pinnasängyssä tuhiseva syy on mitä parhain. Välillä vaan tuntuu että mitä pitempi tauko tulee niin sitä isommaksi kasvaa kynnys kirjoitella. Jokusen kerran on käynyt mielessä jo laittaa pillit pussiin mutta jos ei nyt kuitenkaan niin radikaaliksi aleta. Kirjoiteltavaa ja kuvattavaa kuitenkin riittäisi joten ehkä tämä muutama postaus kuussakin on parempi kun ei mitään?

Kesäkuussa tein postauksen virkatuista hellehatuista ja hiljattain tuo oma valkoinen hattuni sai kaveriksi samaa sarjaa olevan laukun.


Hattu on tehty Novitan Kaisla-langasta, mutta laukkuun käytin Savannia. Ne ovat muuten hyvin samantyyliset, mutta Savanni on pehmeämpää puuvilla-viskoosia. Olin ostanut sitä aikoinaan useamman kerän neuletakkia varten, mutta en löytänyt sitä tarpeeksi kun myynti lopetettiin. Laukku on reilun kokoinen ja tähän saikin kivasti upotettua noita lankakeriä joille en muutakaan käyttöä enää keksinyt.
Kukkia en ainakaan vielä lähtenyt tähän lisäämään, mutta muuten se on aika samaa sarjaa hatun kanssa tuon simpukkavirkkauksen ansiosta. Hihnasta tein crossbody-tyyliin pitkän jotta kädet jäävät vapaiksi, sitä on niin mukavuudenhaluinen nykyään (ja vähintään yksi lapsi aina sylissä tai kädessä kiinni) ettei "osaa" enää laukkua pidellä käsissä.




Nämä kuvat on puhelimella otettuja joten pahoittelen huonoa laatua ja pientä kokoa (jos kukaan enää tietokoneella blogeja lukee, mobiiliversiota varten oli pakko pienentää noita), mutta kai niistä selvää saa. Nyt voikin hyvällä omatunnolla tehdä taas lapsille käsitöitä kun on peräti kaksin kappalein tehnyt niitä myös itselleen.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Viime hetken käsityöt vauvalle

On kymmeniä ja kymmeniä asioita mitä vauvalle voi omin käsin tehdä, helistimistä tuttinauhoihin ja haalareista pussilakanoihin. Paljon tuli tehtyäkin raskausaikana, mutta jokunen juttu jäi ihan viime metreille. Aloittaminen ja ompelukoneen kaivaminen esiin piilostaan on monesti se raskain osuun, kunhan vauhtiin pääsee niin valmista tulee nopeastikin. Nämä valmistuivat kaikki saman päivän aikana; on vaunuverhoa, lämmittettävää kaurapussia, neuvolakortin kansia ja imetystyynykin sai uuden ilmeen.

Näistä nuo pinkit ovat jonkun toisen käsialaa, ostin ne kerran Facebookin kirppikseltä. Aivan ihania kankaita!





Varasimme ristiäisiin papin jo monta viikkoa ennen vauvan syntymää. Keskimmäisen lapsemme kohdalla tuli huomattua että kesä on kiireistä aikaa ja en ollut nytkään yhtään liian aikaisin liikkeellä; koko elokuulle oli vain yksi ainoa sopiva aika. Juhliin ei siis ole enää pitkä aika, joten olen alkanut suunnittelemaan niitäkin jotta vältytään viime hetken paniikilta. Vauvan vaatteiden osalta haasteelliseksi osoittautui se että kaupat ovat pullollaan poikavauvoille vain näitä mustavalkoisia settejä. Kauaa ei sitä tarvinnut murehtia kun sopivan värinen kangaspala löytyi uutta rusettia varten. Sen ja vaaleampien housujen myötä setti on nyt meidän teemaväreihin sopivampi.


Sellaisia nopeita mutta tarpeellisia töitä tällä kertaa, olihan se outoa kun pitkä To do-lista olikin yhtäkkiä käsitelty, vaikka ei tässä kyllä tylsää ehdi tulla kun arjen pyörityksen ohella saa suunnitella niitä ristiäisiä.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!


torstai 20. heinäkuuta 2017

Beige heinäkuu

Siinä missä viime kuun värivalintani Sirpukan solmuissa-blogin Värihaasteeseen oli kesäinen kirkas pinkki, tälle kuulle olin näköjään valinnut hillitymmän beigen. Jos se tuntuu jo itsessään syksyiseltä niin katsokaas mitä päädyin tekemään:


Kyllä - pipo heinäkuussa! Siinähän kävi niin eräs toinen beigestä puuvilla-bambusta aloittamani työ ei enää innostanutkaan ja lankaa oli pari aloitettua kerää. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut vauvamme newborn-valokuvausta ja Pinterestiä selaillessa saanut pienimuotoisen pakkomielteen muhkeasta isolla tupsulla varustetusta piposta pienen vauvan päässä. Siitä se ajatus sitten lähti, eli mahdollisesti tätä ei tule käytettyä muualla kuin niissä kuvissa (mikäli ei mahdu enää syksyllä), mutta tämä oli niin nopea tehdä ja materiaalit löytyivät kaapista joten menkööt.







Tosiaan tuosta samaisesta langasta olin jo ajat sitten virkannut näitä ruusuja joiden oli tarkoitus päätyä osaksi koristetyynyjä, mutta ei nyt sitten innostakaan tehdä sitä. Katsotaan mitä näistä vielä keksii..

Nyt ollaankin jo yli puolivälin menossa värihaasteessa ja koko vuodessa 2017. Tässä kaikki aiemmat haastetyöni:



Tulossa on vielä jotain oranssia, vaaleansinistä, liukuvärjättyä, valkoista ja punaista.
Tuo oranssi on haasteellinen, olenkohan ikinä tehnyt mitään sen väristä..Samoin tuon liukuvärjätyn kohdalla piti miettiä että mitä ihmettä päässäni on silloin viime joulukuussa liikkunut, mutta eiköhän näistä lopuistakin selvitä!

Niin ja vielä tuohon pipoon palatakseni; sen käyttäjäkin suvaitsi vihdoin syntyä viime viikolla, joten tätä kirjoitankin aikamoisen vauvakuplan keskeltä <3



sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

DIY muistitaulu

Tämä on Lumienkeli-blogin postaus numero 100! Joku toinen olisi yltänyt tuohon määrään muutamassa kuukaudessa, mutta oma blogini täyttää ensi viikolla 1 vuotta. Siihen nähden vauhti ei siis ole ollut päätä huimaava (varsinkaan tämän vuoden puolella), mutta olen itse tyytyväinen että olen tätä näinkin paljon jaksanut ja ehtinyt muun elämän ohella päivitellä. Mukava saada tehtyjä töitä ja varsinkin niiden ohjeita itsellekin muistiin. Tällä kertaa esittelyyn pääseen jotain muuta kuin virkattuja tai neulottuja töitä mihin täällä on eniten totuttu; itsetehty pieni ilmoitustaulu.

Minulla on ollut Ikean valkoinen pitsireunuksinen SKURAR-magneettitaulu jemmassa jo viime joulusta asti. Vielä se ei ole paikkaansa löytänyt uudesta kodista, mutta se on niin kaunis että kyllä se jonnekin vielä laitetaan. Tarvetta toiselle muistitaululle ei siis olisi ollut, mutta minkäs sitä käsityöihminen itselleen mahtaa kun inspiraatio iskee?
Muutama viikko sitten Sinooperissa vieraillessani kiinnitin huomiota A4-kokoisiin korkkimateriaalia oleviin levyihin. En voinut jättää niitä sinne vaan oli pakko päästä kokeilemaan pienen ilmoitustaulun tekoa.



Ostin samalla reissulla myös maalia ja pensselin. Ikean SÖNDRUM-kehyksiä meillä oli jo ennestään reilusti edellisen asunnon valokuvaseinän jäljiltä.
Tuollainen korkki materiaalina imee maalia aika reippaasti ja peittävän jäljen saadakseen täytyi sitä laittaa useampi kerros. Tyylilleni uskollisena vedin ehkä hieman överiksi kun lisäsin vielä vaaleanpunaisen pitsinauhan taulua koristamaan.
Maalin kuivuttua ei muuta kuin kehyksestä lasi pois ja tämä korkkilevy tilalle. Helppoa ja nopeaa.


Mielestäni siitä tuli varsin söpö! Vielä en osannut päättää mitä siihen kiinnittäisin, voi olla että värivalinnan vuoksi tämä päätyy jommankumman tytön huoneeseen. Vähän hillitymmän version voisi sen sijaan laittaa keittiön seinälle ja pitää siinä vaikkapa jonkun lempparileivoksen ohjetta. Pieniä valkoisia nastoja on kuitenkin jemmassa ja hyvinhän ne tuohon upposivat kun testasin.


Onko kukaan muu tehnyt itse ilmoitustaulua vai ovatko ne ylipäänsä jo ihan so last season?

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Vauvan mintunvihreä nurkkaus

Blogiani seuranneet tietävätkin että alkuvuodesta ostamaamme taloon tehdään paljon remonttia, joka jatkuu vielä pitkään. Kuvattavaa ei siis sillä saralla ole ollut, mutta sentään yksi huone on melko valmis. Verhotanko on kiinnittämättä, valokuvakehykset puuttuvat hyllyiltä ja sängynpääty on tilaamatta, mutta otetaan nyt vilkaisu edes yhteen nurkkaukseen ja varsinkin käsityöpainotteisen blogin henkeen kuuluen babynestiin jonka ompelin.




Värimaailma ei varmaan enää tässä vaiheessa yllätä ketään? Mintunvihreä vaan toimii ja varsinkin beigeen ja valkoiseen yhdistettynä poikavauvalle se on mielestäni täydellinen ja sitä kautta ihan selvä valinta babynestin kankaita valitessa. Materiaalit tilasin kankaita.comista ja valkoinen peitto on KappAhlin Newbie-sarjasta.





Kaksi vuotta sitten tekemäni tyttömäisen babynestin eli unipesän pääset halutessasi katsomaan tästä ja pinnasängyn laidassa olevasta virkatusta pussista löytyy oma postaus täältä
Babynest osoittautui toisen lapsen kohdalla oikein hyväksi keksinnöksi tuoden vauvalle turvaa ja näin ollen varsinkin päiväunet maistuivat paremmin hänelle kuin esikoisellemme jolla ei tällaista ollut. Tai toki se voi olla sattumaakin ja vain vauvasta kiinni, mutta mielelläni kokeilen tätä uudestaan. Tätä kirjoittaessani kolmas lapsemme ei ole vielä syntynyt (rv41..) mutta hetkenä minä hyvänsä saadaan tällekin käyttäjä joka toivottavasti viihtyy siinä.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Itsetehty tylliunelma

Käsitöitä on viime aikoina valmistunut vaikka kuinka paljon, mutta aikaa kuvaamiseen ja postausten kirjoittamiseen ei ole meinannut löytyä. Koitan nyt pikkuhiljaa käydä näitä viime viikkojen töitä läpi, aloittaen nyt mekosta jonka tein tyttärelleni 2-vuotislahjaksi.


Aloitin virkkaamalla yläosan Novitan persikan värisestä Kaste-langasta. Virkkasin ketjusilmukoista tytön vartalon ympärille sopivan nauhan ja lähdin etenemään simpukkavirkkaus-tekniikalla ylöspäin. Lopuksi vielä ohuet olkaimet.


Alaosan tarvikkeet tilasin Nappikauppa Punahilkasta ja siellä on myös hyvä ohje tyllihameen tekoon.



Vaaleanpunaisia hiuspantoja tarvittiin kaksi. Ne leikattiin auki ja päät surautettiin yhteen. Sitten ompelin nauhan yläosaan kiinni niin että sitä jäi näkyviin vain parin rivin verran. Kuten Nappikaupan sivuilla neuvotaan, leikkasin tyllistä sopivan mittaisia kaistaleita jotka kiinnitin noista pienistä rei'istä kahteen kerrokseen - ja valmis! Lopuksi kiinnitin vyötärölle vielä rusetin, joka on aikoinaan ollut meillä eräässä hiuspannassa.



Mekko vaikutti olevan 2-vuotiaan prinsessan mieleen ja tilasipa tuo 3-vuotiaskin itselleen samanlaisen. Helppohan tuo oli tehdä ja varsinkin pelkän hameenhan askartelisi hieman isompien lasten kanssa vaikka yhdessä.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Virkattuja hellehattuja

Huh hellettä! Blogi on jälleen jäänyt vähän vähemmälle huomille, vaikka käsitöitäkin on valmistunut ihan kivasti ja remontin osaltakin saattaisi olla jotain kerrottavaa. Niin se vaan tuo aurinko vie hyvin usein tietokoneesta voiton. 
Aurinko ja lämpö houkuttelivat (pakottivat) myös virkkaamaan pari kappaletta hellehattuja tänäkin kesänä, valkoisen tein itselleni ja pinkin esikoisellemme joka sai lankakaupassa itse valita värin. Ohje/malli on omasta päästä.



Oma hattuni on tehty Novitan Kaislasta jonka olen aiemminkin todennut hyväksi langasksi hatuille; sopivan jämäkkä ja paksu mutta kuitenkin miellyttävä ja nopea virkata.



3-vuotias tyttäreni sai tosiaan itse valita langan ja esittää muutenkin toiveita hattunsa suhteen, langaksi valittiin Novitan Kaste. Pinkki värivalinta ei yllättänyt, mutta koristeluiden suhden jouduin hieman menemään helpomman kautta; en jaksanut lähteä ompelemaan kokonaista riviä timantteja hatun ympärille :D Näytti tuo kelpaavan onneksi noinkin ja kovasti on molempia hattuja jo ehditty käyttää.


Ennen helteiden alkua ehdin myös surauttaa muutaman pipon, joista en nyt ala omaa postausta tekemään mutta laitan nyt kuitenkin kuvan näytille. Turkoosi on vaan edelleen niin ihana ja käy hyvin koko perheelle. Ihan hyvä kuitenkin että kelit lämpenivät ja näiden käyttöä saadaan vielä odotella.


Aurinkoisia kesäpäiviä juuri sinulle!