perjantai 16. kesäkuuta 2017

Virkattuja hellehattuja

Huh hellettä! Blogi on jälleen jäänyt vähän vähemmälle huomille, vaikka käsitöitäkin on valmistunut ihan kivasti ja remontin osaltakin saattaisi olla jotain kerrottavaa. Niin se vaan tuo aurinko vie hyvin usein tietokoneesta voiton. 
Aurinko ja lämpö houkuttelivat (pakottivat) myös virkkaamaan pari kappaletta hellehattuja tänäkin kesänä, valkoisen tein itselleni ja pinkin esikoisellemme joka sai lankakaupassa itse valita värin. Ohje/malli on omasta päästä.



Oma hattuni on tehty Novitan Kaislasta jonka olen aiemminkin todennut hyväksi langasksi hatuille; sopivan jämäkkä ja paksu mutta kuitenkin miellyttävä ja nopea virkata.



3-vuotias tyttäreni sai tosiaan itse valita langan ja esittää muutenkin toiveita hattunsa suhteen, langaksi valittiin Novitan Kaste. Pinkki värivalinta ei yllättänyt, mutta koristeluiden suhden jouduin hieman menemään helpomman kautta; en jaksanut lähteä ompelemaan kokonaista riviä timantteja hatun ympärille :D Näytti tuo kelpaavan onneksi noinkin ja kovasti on molempia hattuja jo ehditty käyttää.


Ennen helteiden alkua ehdin myös surauttaa muutaman pipon, joista en nyt ala omaa postausta tekemään mutta laitan nyt kuitenkin kuvan näytille. Turkoosi on vaan edelleen niin ihana ja käy hyvin koko perheelle. Ihan hyvä kuitenkin että kelit lämpenivät ja näiden käyttöä saadaan vielä odotella.


Aurinkoisia kesäpäiviä juuri sinulle!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kirkkaan pinkki kesäkuu - virkattu aurinkolasikotelo

Vuosi väriterapiaa-haasteen kesäkuun värini oli pinkki ja tarkemmin sanottuna vielä kirkas sellainen, ihan vaan itseäni haastaakseni jotta ei tulisi aina valittua niitä hempeitä pastellisävyjä. Käyttämääni puuvillalankaa löytyikin jemmasta kaikkien niiden vaaleiden joukosta vain pieni vajaa kerä, mutta se riitti juuri sopivasti tähän.




Tämä työ oli erittäin nopea ja yksinkertainen, mutta käyttäjälleen selvästi mieleen - liikuttavaa miten pienestä 3-vuotias voi ilahtua. Kyllä siinä äidin sydäntä lämmitti se kiitosten määrä.

Itse työstä sen verran että menin niinkin yksinkertaisen kaavan mukaan kuin pohjasta aloittaen ja ylöspäin edeten tein pussin mikä on mitoitettu lapsen aurinkolaseille sopivaksi. Ylös kokeilin tehdä kujan jonka sisällä kulki nyöri, mutta en pitänyt lopputuloksesta. Harkitsin myös läpän tekemistä, mutta loppupeleissä päädyin vain hieman kaventamaan suuaukkoa, jotta lasit olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta laittaa koteloon ja ottaa sieltä pois. Kuitenkin tuo pienikin kavennus auttaa siihen etteivät lasit putoa sieltä pois itsestään.



Koristevaihtoehtoina oli kaikkea kesäistä ja kirkkaan väristä; jäätelö, aurinko ja se mihin lopulta päädyin eli vesimeloni. Ehkäpä pienemmälle neidille tulee tehtyä vastaavanlainen erivärisenä ja toisenlaisella koristeella.


Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä värejä muut valitsivat tälle kuulle, voisin kuvitella että pirteitä karkkivärejä löytyy muidenkin listalta näin kesällä.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Virkattu säilytyspussukka pinnasänkyyn

Joko alkaa mintunvihreä kyllästyttää? Toivottavasti ei, jälleen tuli nimittäin tehtyä siitä jotain - tällä kertaa pinnasängyn laitaan kiinnitettävä säilytyspussi esimerkiksi harsoille tai vauvan leluille.


En muista mistä idea tähän ihan tarkalleen tuli, mutta jos jotain pitäisi veikata niin illan pimeinä tunteina Pinterestiä selaillessa törmäsin kuviin jossa pinnasänkyyn oli ommeltu erilaisia lokeroita/taskuja vauvan tarvikkeille. Olin jo pitkään haikaillut Novitan mintunvihreän Baby wool-langan perään, mutta olen yrittänyt parhaani mukaan opetella siihen että ostan uusia lankoja vasta kun olen aivan varma siitä mitä niistä tekisin. 



Aloitin virkkaamaan pohjasta ja siitä etenin ylöspäin kunnes työ oli mielestäni sopivan kokoinen. Jatkoin virkkausta lopussa vain toisella sivulla (eli ei enää suljettuna vaan edestakaisin virkaten) koska halusin tähän tuollaisen läpän minkä saisi halutessaan napilla kiinni. Kavennukset läpän reunoilla ja huolittelu valkoisella langalla kiinteitä silmukoita tehden. Koko työ on tehty pylväillä joten tämä valmistui melko nopeasti.



Taakse virkkasin pienet lenkit jotka nekin kiinnitetään napeilla. Pussukasta tuli kooltaan 25x27cm eli ei mikään kovin iso, mutta ihan riittävä harsoille tai muutamille leluille.



Niin kuin on tullut ennenkin todettua; me suomalaiset olemme vaatimatonta kansaa, mutta tämän työn kohdalla on pakko kehaista että olen tyytyväinen. Mikään vaativahan tämä ei todellakaan ollut, mutta tuntuu silti kivalta että on ilman ohjetta tehnyt jotain omaa silmää miellyttävää ja vieläpä käytännöllistä. Ei tuota säilytystilaakaan ikinä liikaa ole.


Aurinkoisia toukokuun viimeisiä päiviä!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Torkkupeitto jääletti-kankaasta

Jos edellinen vauvan peitto vei aikaa, oli tämä sen sijaan ihan super nopea tehdä. Omissa käsitöissäni pääpaino on monesti virkkaamisessa ja neulomisessa, joten en meinaa ikinä tottua siihen että ompelemalla työt valmistuvatkin pikaisesti. Tällä kertaa tulevan vauvan jemmalaatikkoon päätyi Vimman ihanasta jääletti-kankaasta tehty torkkupeitto.



Neulepeiton ohelle halusin tehdän jonkun hieman ohuemman, vaikka tuli lopulta tähänkin valittua vuorikankaaksi samainen microfleece kuin edelliseenkin peittoon. 



En ole läheskään niin hullaantunut näihin Vimman letteihin kuin moni muu, mutta parit legginsit löytyy meiltäkin. Ja tämä jääletti vei syystä tai toisesta sydämeni heti ensisilmäyksellä. Jotenkin niin raikas tuo turkoosi sävy valkoisella pohjalla! Onneksi kangasta jäi vielä vähän yli, lopuista saa vielä ainakin pipon ommeltua ja ehkä niistä pienimmistäkin jämäpaloista täytyy jotain kehitellä, sen verran mieluisa tuo kuosi on ettei raaskisi roskikseen heittää yhtään.


Siinäpä se, enempää kerrottavaa en näin simppelistä työstä oikein keksi. Tällä hetkellä työn alla on vielä vähän jotain pientä poikavauvalle, mutta myös ensi kuun värihaastetyötä silmällä pitäen jotain kirkkaan pinkkiä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Neulottuja ja virkattuja synttärikoristeita

Blogiani seuranneet tietävätkin että tykkään järjestää lasteni synttärit aina jonkin teeman ympärille. Kahden pienen tytön äitinä läpi ollaan käyty Pieni merenneito, My little pony ja Frozen (näihin postauksiin pääsee halutessaan tutustumaan Juhlat-tunnisteen kautta). Ensi kuussa nuorempi tyttäremme täyttää kaksi vuotta ja tällä kertaa teemana on Disneyn Kaksin karkuteillä eli toisinsanottuna Tähkäpää.



Monesti turvaudun koristeluiden suhteen ilmapalloihin ja pompomeihin, sekä toteutuvathan eri teemat vahvasti myös tarjoilujen puolella. Kaksin karkuteillä-elokuvan värimaailmahan on violetti ja keltainen ripauksella vaaleanpunaista, joten tässä oli myös hyvä sauma käyttää niitä surullisenkuuluisia jämälankoja. Keltaisesta neuloin palmikon ja erivärisistä puuvillalangoista virkkasin kukkia, luultavasti ruokapöytää koristamaan.



Kuvan mekko oli todellinen löytö Facebookin kirppikseltä, meillä ei nimittäin juurikaan violettia vaatekaapeista löydy, mutta tämä hankinta tuli maksamaan vain hieman reilut 5 euroa ja ei kuitenkaan ole niin juhlava etteikö sitä voisi käyttää muulloinkin.

Tarjoilujen suunnittelu on sekin hyvällä mallilla. Täytekakun suhteen turvaudun taas siskoni osaaviin käsiin ja muuten mennään luultavasti hyväksi havaituilla herkuilla (enemmän suolaista kuin makeaa), mutta kuitenkin teemaa toteuttaen.
Mielipiteitähän nämä teemajuhlat jakavat ja osaa pitää näitä turhuutena. Haluaisin kuitenkin korostaa etten itsekään katso pahalla jos joku ei synttäreihin isommin panosta, varsinkaan minkään tietyn teeman merkeissä. Lapset ovat varmasti tyytyväisiä joka tapauksessa, enemmänhän tämä ainakin näin pienten kanssa on vaan äidin omaa huvia.

Ja äideistä puheenollen; jos en enää tällä viikolla blogin ääreen ehdi niin haluan toivottaa jo etukäteen hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville! <3

lauantai 6. toukokuuta 2017

Sataa sataa ropisee

Tässä tulee tämän kertainen värihaaste-työni; tummansinisen toukokuun merkeissä torkkupeitto tulevalle vauvallemme.


Aloitin tekemään tätä, tai siis ensimmäistä versiota tästä, joskus alkuvuodesta. Suunnitelma ja toteutus on muuttunut matkan aikana melkoisesti, lähtötilanne oli nimittäin beige peitto vaaleansinisillä sadepisaroilla ja valkoisella pilvellä ja kaikki tämä kirjoneuleena. Lopputulos oli vain jotain aika kamalaa suoraan sanottuna! Olen tehnyt kirjoneuletta vain pari kertaa aiemmin, mutta mielestäni sukissa onnistuin ihan kiitettävästi (vai mitä sanotte näistä ja näistä? Kyllä ne sukiksi kai tunnistaa). Sen sijaan peitossa käsiala oli kirjoneuleen osalta aivan liian tiukkaa eli työ oli paikoitellen aika kireä ja lopputulos kupruileva ja epätasainen. Ei hyvä.
Pettymys oli suuri ja pienen hetken vannoin etten enää ikinä neulo mitään. Siitä onneksi päästiin aika nopeasti yli, mutta päätin kuitenkin pelata varman päälle ja kokeilla seuraavalla yrityksellä vähän erilaista lähestymistapaa peiton tekoon.



Käytin edelleen Novitan puuvilla-bambua, mutta tällä kertaa valitsin väriksi tummansinisen. Aloitin tekemällä helmineulosta ja sitä jatkoin myös reunoissa koko ajan muutamien silmukoiden verran jotta reunat eivät lähtisi taipumaan. Ja myös ulkonäkösyistä.
Kun peitto oli halutun kokoinen, kävin reunat läpi kiinteillä silmukoilla ensin tummalla, sitten vaaleansinisellä ja lopuksi vielä kerran tummalla. Tuon vaaleansinisen raidan halusin tuohon yhdeksi yksityiskohdaksi, mutta myös siksi että saisin vuorikankaan ommeltua kiinni vaaleansinisellä langalla sen kohdalta.

Sitten oli sadepisaroiden vuoro. Päätin unohtaa valkoisen pilven mitä olin ensin kaavaillut peiton yläreunaan ja tein pelkkiä pisaroita koristeeksi. Tällä kertaa virkkaamalla..



Pisarat ompelin kiinni neuleeseen ja enää jäljelle jäikin vuorikankaan kiinnitys. Löysin kerran Eurokankaan palakangaslaarista juuri oikean sävyistä ja ihanan pehmeää microfleeceä. Leikkasin sopivan palan ja ompelin koneella reunat. Neulottuun peittoon ompelin fleecen kiinni käsin.




Tämän tekemiseen tuli siis käytettyä monenlaista tekniikkaa; on neulottu, virkattu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Silti sanoisin tämän olevan erittäin helppo tehdä. Valmiin peiton mitat ovat 58x58cm, eli ehkä vähän pienehkö torkkupeitoksi (monet kauppojen peitot tuntuvat olevan 70x70), mutta voi olla että tätä tuleekin käytettyä lähinnä kaukalossa jalkoja lämmittämässä.




Sellaista tällä kertaa. Työn alla on eräs toinenkin torkkupeitto, vähän ohuempi vain kesävauvalle. 
Oliko jollain muullakin värihaasteeseen osallistuvalla tässä kuussa värinä sininen? Entä onko joku muukin aloittelija kokenut vastaavaa turhautumista kirjoneuleen kanssa vai onko se mennyt muilta alusta lähtien kivuttomasti?

torstai 4. toukokuuta 2017

Muovilaatikon uusi ilme (+ohje)

Meillä on kaksi koiraa ja ostamme aina molemmille kerralla isot säkilliset ruokaa. Aiemmassa kodissa meillä oli keittiön tasolla neljä Ikean kannellista huurteista lasipurkkia täynnä ruokaa ja vajaita säkkejä säilytettiin vaatehuoneessa. Tässä uudessa kodissa olen miettinyt pääni puhki muitakin vaihtoehtoja. Vaikka keittiö on aiempaa isompi, en haluaisi täyttää tasoja purkeilla ja purnukoilla, enkä varsinkaan halua niiden ruokasäkkien pyörivän tiellä vaatehuoneessa enkä missään muuallakaan. Olen pohtinyt kaikenlaista pyykkikoreista lähtien (sellainen iso kannellinen pyykkikori siis voisi toimia, laittaisi ruokapussin sinne), kunnes keksin että nuo SmartStore-laatikothan voisivat käydä tähänkin. Niitä meille onkin kertynyt. 
Kuitenkaan en haluaisi että sisältö näkyisi kokonaan läpi, joten taas oli pienen googlettelun ja Facebookin askarteluryhmien selaamisen paikka. Törmäsin mm.seuraaviin vaihtoehtoihin; tapetointi, DC-Fix, kankaan liimaaminen tai kalkkimaali. Eniten innostuin kangas-vaihtoehdosta, koska niitähän meiltä löytyy ja tuo DC-Fixien ja muiden kanssa säätäminen ei ole vahtinta aluettani.
En kuitenkaan malttanut odottaa että pääsisin kauppaan ostamaan jotain tarpeeksi tehokasta liimaa, joten päätin kokeilla tällaista ei-niin-lopullista ratkaisua; ompelin päällisen mikä on helppo irroittaa eikä jätä laatikkoon jälkiä.


Kyllähän se sisältö sieltä vähän näkyy tässäkin vaihtoehdossa, mutta jos nyt esimerkiksi niitä koirien nappuloita, tai miksei vaikka lasten leluja, päätyisin tähän laittamaan niin eipä tuo haittaa. Tässä vielä ohje jos joku innostuu kokeilemaan:

Tarvikkeet:
Trikookangasta
Joustavaa pitsinauhaa tai muita koristeita näin halutessasi
Ompelukone



1. Mittaa laatikon kaikki sivut, eli ympärysmitta toisin sanottuna. Itse käytin tuota aika isoa laatikkoa, en nyt muista tilavuutta mutta ympärysmitaksi sain 148cm. Korkeutta tuolla päällystämälläni alueella on noin 20cm.
2. Leikkaa trikookankaasta laatikkoon sopiva pala. Omalla palallani oli kokoa 134x20, eli 14cm lyhyempi kuin laatikon mitat. Tämä siksi että kangas pysyisi napakasti laatikon ympärillä, trikoo joustaa niin hyvin ettei sen asettelussa tule olemaan ongelmaa.

Tässä vaiheessa olin leikannut palasta vain pari senttiä lyhyemmän kuin mikä oli laatikon ympärys, vielä oli siis varaa lyhentää ihan reilusti

3. Ompele kankaan pitkät sivut
4. Ompele mahdollinen pitsinauha tai muut koristeet kiinni
5. Vielä päät yhteen nurjalta puolelta, käännä työ oikein päin ja valmis! Lopputulos näyttää aika pitkälti tuubihuivilta.


6. Sitten vain asetellaan huivi laatikon päälle ja that's it. Hyvin nopea tuunaus jos haluaa vähän peittävyyttä kirkkaaseen laatikkoon.


Hyvää ja aurinkoista toukokuun alkua kaikille!